Skandican alumni- ja infoilta 22.01.2018

Skandica järjesti maanantaina 22.1. jo perinteeksi muodostuneen alumni-illan, jonka tarkoituksena on tuoda kuuluviin erilaisia työkokemuksia  ja -mahdollisuuksia, joita pohjoismaisten kielten oppiaineesta valmistuminen on tarjonnut ja tulee mahdollisesti tarjoamaan. Tänä vuonna illan aikana kuultiin myös kokemuksia kieli- ja työharjoittelun suorittamisesta eri Pohjoismaissa. Alumni- ja infoilta järjestettiin tänä vuonna Kampuskappelissa.

Illan ensimmäinen puhuja oli vuonna 2008 valmistunut Skandican puheenjohtajanakin toiminut Marika Salko-Aho. Hän aloitti opintonsa vuonna 2003, eli hän valmistui viiden vuoden tavoiteajassa! Hän oli opintoaikoinaan myös Humanitas-aktiivi ja mukana mm. TOPN:n ja Pohjola-Nordenin toiminnassa.

Marika opiskeli pääaineenaan pohjoismaista filologiaa ja sivuaineinaan poliittista historiaa, valtio-oppia ja liiketaloutta. Hän suoritti vaihto-opintoja jopa kaksi kertaa, Göteborgissa yhden lukukauden ajan ja Uppsalassa 2 kuukauden ajan. Uppsalassa Marika kirjoitti graduaan suomalaisten opiskelijoiden kielitaidon paranemisesta.

Valmistumisen jälkeen Marika on työskennellyt eri yrityksillä ja erinäisissä tehtävissä. Hän työskenteli mm. silloisen Finnlinkin (nyk. Finnlines) ruotsinkielisenä puhelinasiakaspalvelijana, Soneralla vuorotteluvapaasijaisena, Islannissa Suomen lähetystyö-harjoittelijana, Norjassa puhelinasiakaspalvelijana sekä henkilöstöhallinnossa ManPower:n palveluksessa.

Islannin hyväksi puoleksi Marika mainitsee henkilöstöhallinnon ja huonoksi puoleksi hiljaisuuden. Hyväksi puoleksi työskentelystä Norjassa mainitsee Marika kielitaidon.

Työ Norjassa puhelinasiakaspalvelijana alkoi muuttua yksitoikkoiseksi ja Marika alkoi etsimään töitä Suomesta. Hän saikin työpaikan AREVAlta Olkiluodosta rakennusprojektin assistenttina. Viiden työvuoden aikana hän eteni assistentista HR-koordinaattoriksi, jolloin hän hoiti mm. tuntiraportointia, palkanmaksuja ja rekrytointeja ja toimi työterveyshuollon yhteyshenkilönä. Hän hoiti myös yhtiön ulkomaisten työntekijöiden asioita.

AREVAn jälkeen vuonna 2015 Marika siirtyi Radiometerin palvelukseen Turkuun 1,5 vuoden määräaikaiseen työtehtävään. Yritys on tanskalainen ja pestiin haettiinkin kansainvälistä ja kielitaitoista työntekijää.

Vuosi sitten Marika siirtyi töihin Opteamille rekrytointiprojektiin, jossa hänellä oli ensimmäistä kertaa omia alaisia. Hän ja hänen tiiminsä vastasi rekrytoitujen perehdytyksestä, koordinoinnista ja yhteydenpidosta työntekijöiden ja yrityksen välillä. Hän oli töissä heinäkuun puoleen väliin asti, jonka jälkeen jäi äitiyslomalle.

Marika mainitsee opintojen laajuudesta olevan hyötyä (sivuaineet), sekä kansainvälisyydestä jo opintojen aikana (NordJobb, Nordkurs). Ajattelun avaruus ja ennakkoluulottomuus vievät myös pitkälle. Myös ainejärjestötoiminnasta on ollut hyötyä; järjestötoiminnasta saa jo alustavan käsityksen henkilöstöhallinosta ja sen eri ”palasista”. Marika mainitsee myös nöyryyden ja valmiuden tehdä ennakkoluulottomasti ”mitä vain”, sillä unelmatyöhön harvoin pääsee suoraan valmistumisen jälkeen.

Illan toisena alumnipuhujana oli pohjoismaisten kielten projektitutkija Veijo Vaakanainen. Vuonna 2016 valmistunut Veijo opiskeli pääaineenaan pohjoismaisia kieliä ja sivuaineinaan saksaa, latinalaista filologiaa sekä suoritti opettajan pedagogiset opinnot. Veijo on kirjoittanut gradun sekä pohjoismaisista kielistä sekä saksasta. Helmikuusta alkaen Veijo työskentelee Svenska kulturfondenin apurahalla.

Myös Veijo on ollut (ja on yhä) Skandica-aktiivi ja on toiminut mm. koulutuspoliittisena vastaavana. Edunvalvontaa hän on jatkanut tohtorikoulutettavan asemassa ja onkin mukana erilaisissa työryhmissä.

Opetus- ja tutkimushenkilökunnalla vuosittainen kokonaistyöaika on 1624 tuntia, mutta työaikoja ei ole sen tarkemmin määritelty (poikkeuksena tietenkin lehtorit ja opettajat: luennot).

Vapaus vaatii myös suurta itsekuria.” – Veijo Vaakanainen

Tutkimuksen tekoon liittyy paljon muutakin kuin tutkimista; mm. tutkimusaineiston keruu, sen analysointi, koodaaminen ja  strukturoiminen sekä taustatietojen tallentaminen sähköiseen muotoon. Veijon työssä käytössä on Excelin ja Wordin lisäksi ScriptLog -niminen ohjelma, jonka avulla tutkijat pystyvät seuraamaan tutkimuksessa käytettävien tekstien kirjoittamisprosessia. Veijon työtehtäviin kuuluu myös lähdekirjallisuuden etsiminen ja aineistohaku sekä hankkeen nettisivujen luominen ja päivittäminen.

Projektitutkijan työn eri puolista Veijo mainitsee itsenäisyyden, oma-aloitteisuuden, pitkäjännitteisyyden ja vastuuntunnon. Tutkijan työ vaatii myös hyviä IT-taitoja, organisointikykyä ja tarkkuutta, sekä ajanhallinta- ja vuorovaikutustaitoja. Tutkijan työssä englannin kielellä on suuri asema; tietelliset tekstit ja artikkelit ovat usein kirjoitettu englanniksi.

Illan info-osion puhujina olivat Piia Aidantausta, Tarita Tammi, Henrik Hurme ja Eeva Markkanen. He kertoivat kieliharjoittelukokemuksistaan eri Pohjoismaissa ja Ahvenanmaalla. Piia kertoi myös työharjoittelun suorittamisesta.

Piia suoritti kieliharjoittelunsa kirjoittamalla raportin jo ennen opintojen alkua tehneestään au-pair työstä Norjassa. Työharjoittelunsa hän suoritti yliopiston opiskelijahakijapalveluissa. Piia kertoi illan aikana myös NordKurssista Islannissa, jossa hän oli opintojensa aikana.

Islanti – Piia

Tarita kertoi NordJobb -kokemuksistaan Norjassa, Henrik Ruotsissa ja Eeva Ahvenanmaalla.

Geiranger – Tarita
Tukholma – Henrik
Kökar – Eeva

_______________________________________________________________________________________________

Tips för sökande:

NordKurs: kurssille hyväksytyt saavat stipendin, joka kattaa asumisen ja lennot. Asuminen järjestetään; yhteinen asunto, omat huoneet tai jaettu huone. Usein 3 viikkoa, Islannissa 4 viikkoa.

NordJobb: organisaatio hoitaa hakemuksen lähettämisen työnantajille ja toimittaa mahdollisen työpaikan tullen tarvittavat tiedot. Työpaikan vastaanottamisen jälkeen työnantaja on vastuussa mm. työsopimuksen kirjoittamisesta. NordJobb auttaa asunnon hankinnassa, mutta ole myös itse aktiivinen!

_______________________________________________________________________________________________

Kiitos kaikille illan puhujille ja mukana olleille! 🙂

– Henrik

5 x pohjoismainen sarjavinkki

Kun lukukauden opiskelut alkavat olemaan loppusuoralla ja kesä lähestyy, aikaa jää enemmän kaikelle muulle kivalle – kuten vaikka sarjojen katseluun! Alta löydät mun viisi pohjoismaista sarjavinkkiä!

Bonusfamiljen – Ruotsalainen draamakomedia nykyperheen monimutkaisuudesta, jonka pääosassa on nuori pariskunta Lisa ja Patrik. Lämmin ja rehellinen sarja!

Dicte – Tanskalainen jännärisarja rikosjournalisti Dicte Svendsenistä, joka palaa kotikaupuunkinsa Århusiin aloittamaan uuden elämän. Luvassa rikoksia, kidnappauksia ja kaikkea muuta koukuttavaa!

Frikjent – Norjalainen draamasarja Aksel Borgenista, joka palaa Aasiasta kotikaupuunkinsa pelastamaan paikallisen yrityksen konkurssilta. Palatessaan Aksel kohtaa synkän menneisyytensä: hänet tuomittiin mutta myöhemmin myös vapautettiin tyttöystävänsä murhasta, mutta murha jäi lopulta ratkaisematta, ja tapaus nouseekin jälleen pinnalle Akselin palatessa kotikonnuilleen. Näistä mun lemppari!

Blå ögon – Poliittinen draamasarja, jossa Ruotsi elää keskellä poliittista muutosta. Sarjan päähenkilö on  Elin Hammar, joka  päätyy takaisin entiseen työhönsä oikeusministeriön kansliapäällikkönä, kun sen nykyinen haltija Sarah Farzin katoaa. Elin Hammarin koittaessa selvittää mitä on tapahtunut, hän joutuu keskelle murhasalaliittoa.

Tjockare än vatten – Ruotsalais-suomalainen draamasarja, jonka tapahtumapaikka on  Ahvenanmaa! Testamentin takia toisistaan etääntyneet sisarukset joutuvat huolehtimaan majatalosta yhdessä vuoden ajan, ennen kuin saavat kukin oman perintönsä. Vanhat muistot ja salaisuudet paljastuvat pikkuhiljaa sarjan edetessä!

Rentouttavaa ja kivaa kesää kaikille!

– Wera Kunnas

Nordkurs – Norge

Áfram Ísland – och andra berättelser från Trondheim

För drygt nio månader sedan fick jag veta att jag har blivit antagen till Nordkurs i Trondheim. Mina kunskaper om staden vid Nidaroselva var ganska begränsade innan jag åkte dit. Jag visste att Norges mest framgångsrika fotbollsklubb genom tiderna, Rosenborg, kommer därifrån och att min familj hade besökt staden i slutet av 1980-talet, alltså innan jag själv föddes. Som ett minne från den där resan hade mina föräldrar köpt ett par trollfigurer med Trondheim – t-skjortor på sig. Redan vid tidig ålder minns jag att de där figurerna stod i bokhyllan och tittade på mig. Nu var det dags för mig att upptäcka deras hemmaplan.

På morgonen av 19 juni tog jag båten från Åbo mot Stockholm. Jag tillbringade natten i Arlanda flygplats för att fortsätta mot Trondheim via Oslo i morgon bitti. Flygresan gick smidigt. Under flyget mot Trondheim började jag inse att nya språkliga utmaningar väntar på mig. Som målsättning för min vistelse hade jag att försöka klara mig på norska i varje situation då när jag är ensam. Jag hade nyligen avlagt kursen Norska i grannspråksperspektiv och kände mig relativt bekväm med språket. Ett lyckat försök att köpa bussbiljett med studentrabatt var en bra början.

Moholt studentby på midsommarafton.

Under vistelsen i Trondheim bodde jag i Moholt studentby tillsammans med mina kurskompisar. Det kändes ganska hemtrevligt direkt från första dagen; man kunde nästan inbilla sig vara i Studentbyn i Åbo. Jag delade lägenhet med kurskompisarna Karoliina, Eeva och Taru. Moholt ligger drygt 3,5 km söder om byn (dvs. centrum) och ungefär 2,5 kilometer från universitetscentret i Dragvoll. Eftersom det inte var särskilt billigt att ta bussen (drygt 25 NOK per enkelbiljett) så gick vi en hel del varje dag. Redan vid första dagen i kursen kändes det väldigt lätt att umgås med andra deltagare och en stark laganda utvecklades ganska snabbt.

Dagarna i universitetet följde samma schema med några undantag. Föreläsningarna började kl 10 och tog slut kl 15. I Norge brukar man hålla en kort paus efter 45 minuter, vilket är rätt så fint tänkt tycker jag. Varje dag hade vi 75 minuters lunchrast. I början av kursen handlade föreläsningarna mer om språk för att sedan fortsätta med litteratur. Det bästa med pluggandet var att man blev van vid att höra olika norska dialekter, eftersom föreläsarna kom från olika delar av landet.

Rosenborg BK är stadens stolthet.

På fritiden brukade vi upptäcka staden. Midsommardagen bjöd på ett av de underligaste äventyren jag någonsin varit med i. Vi beslöt oss att ta en titt på Gråkallbanen, som är verdens nordligste trikk (sv. världens nordligaste spårvagn) tillsammans med Andreas och Taru. Först gick vi nere till byn och fortsatte med trikken mot slutstationen Lian. Innan jag åkte till Trondheim hade jag läst att fjället Gråkallen skulle ligga någonstans i närheten av Lian. Taru fortsatte hemåt med trikken, medan Andreas och jag bestämde att gå hela vägen till Gråkallen. Idén kändes kanonbra för en stund. Vi inbillade oss att vägen till Gråkallen skulle vara lätt att gå, men verkligheten slog oss rakt i ansiktet ganska snabbt…

Den känslan när du korsar en myr rätt så felaktigt utrustad…

Först följde vi en stig som tog slut plötsligt. Andreas hade GPS med sig så vi fortsatte framåt ändå för att komma till en relativt stor myr. Myren såg torr ut och däremot bestämde vi att följa vägskyltarna mot Gråkallen. Med en smula blöta fötter hittade vi vägen bort från myren. Drygt en timme senare var vi äntligen på toppen av Gråkallen. Vi kunde dock inte ta spårvagnen tillbaka till centrum, eftersom det inte gick att betala biljetter med kort. Det betydde att vi var tvungna att gå hela vägen till Moholt. Cirka 25 kilometer och 19 000 steg senare var vi framme.

Träsket Bakklivann i Bymarka, Trondheim.

Fotbolls-EM var på gång och vi brukade se på Islands matcher tillsammans med gänget. Åttondelsfinalmatchen mot England blev en riktig höjdare både spel- och stämningsmässigt. Vi brukade titta på matcher i puben Lille London. Där satt vi tillsammans med cirka 40 islänningar bosatta i Trondheim. Islänningarna sjöng nationalhymnen och hejade superivrigt på sitt lag. Stämningen gick ner lite grann efter England tog ledningen. Island lyckades kvittera tack vare Ragnar ”Raggi” Sigurðsson och hela våningen exploderade efter Kolbeinn Sigþórssons mål på 18. minuten. England förlorade matchen och vi jublade tillsammans med islänningarna.

Røros.

En vecka före avresan arrangerade universitetet en resa till gruvstaden Røros som ligger cirka 150 kilometer sydöst om Trondheim. Vi fick ett omfattande inblick till gruvindustrin och dess historia genom att besöka gruvmuseét och Olavsgruvan. Dessutom fick vi njuta av kortreist (no. lokalproducerad) mat samt strålande vackra vyer kring staden. I Røros kändes det faktiskt som om man var någonstans i Lappland, fast staden ligger mer eller mindre på samma breddgrader med Vasa.

Vy från Gamle Bybro.

Till sist vill jag ge lite tips för de som är intresserade av att fara till Nordkurs. Trondheim är en väldigt fin stad med färggranna trähus, vacker natur och trevliga människor. Allt var riktigt välplanerat i universitetet och man kunde alltid lita på det att personalen hjälper en ifall man har problem. Hur gick det med min målsättning sist och slutligen? Jag klarade mig på norska i alla situationer när jag befann mig ensam (t.ex. i matbutiken/postkontoret/bostadskontoret, osv.). Söker man någonting negativt av vistelsen så finns det en nackdel. Det kan hända att det finns köksredskap i lägenheterna, men det varierar väldigt mycket. I vår lägenhet hade vi bara en liten kastrull och en ugnsplåt, vilket betydde att vi använde mestadels bara ugnen för att laga mat. Prismässigt är Trondheim en aning dyrare än Åbo (you have been warned). Deltar man i Nordkurs så lär man känna sig nya fina människor från andra nordiska länder. Detta är den viktigaste saken som följer med mig – drygt ett halvt år senare.

Mer information om Nordkurs: http://nordkurs.org

Trondhjæm, Trondhjæm å allj som itj e trøndera e dom dom dom…”
Two Fat Kids In A Tub – Trønder-Rap

Pekka Toivonen

Nordjobb – Norja

// Skandica julkaisee blogissaan hallituksen jäsenten kirjoittamien tekstien lisäksi myös mielenkiintoisia vieraskynäkirjoituksia. Tavoitteenamme on tarjota kattava arkisto julkaisuja, joista nykyiset ja uudet skandit voivat ammentaa vinkkejä opiskeluun ja työelämään. Mikäli haluat avata sanaisen arkkusi pohjoismaisten kielten opiskelijoita kiinnostavasta aiheesta, ota yhteyttä hallitukseen sähköpostitse skandica-hallitus@lists.utu.fi, kaikki kirjoitukset ovat tervetulleita! Ohessa Tarita Tammen kokemuksia Nordjobbista viime kesältä 2016 //

Tasan vuosi sitten hain http://www.nordjobb.org/fi/- sivuston kautta kesätöitä. Olin hakenut nordjobbaamaan jo aiemminkin, mutta tällä kertaa onnisti ja sain ensin kutsun Skype-haastatteluun, jonka jälkeen minulle tarjottiin töitä Norjan Geirangerista.

Työtarjouksen jälkeen otin selvää Geirangerista enemmän. Kyseessä on pienen pieni kylä keskellä Norjan kaunista luontoa. Kylää ympäröivät kauniit vuonot ja se sijaitsee meren rannalla. Kylässä asuu vakituisesti vain 250 asukasta, mutta kesäsesongin ajaksi sinne muuttaa noin tuhat työntekijää, sillä noin 700 000 turistia käy Geirangerissa joka kesä. Geirangervuonot on listattu UNESCO:n maailmanperintolistaan vuonna 2005, joten kyseessä on tosiaan erityinen ja kaunis paikka.

Itse olen kaupunki-ihminen ja pohdin pitkään, miten mahdan viihtyä noin pienessä paikassa melkein neljä kuukautta. Onneksi kuitenkin lähdin!

Geirangerin ”keskusta” näkyy tuolla alhaalla meren rannalla. Yksittäisiä taloja oli toki siellä sun täällä vuorilla.

Lentoni lähimpään isoon kaupunkiin Ålesundiin oli toukokuun lopulla. Ålesund on Turkua hieman pienempi, kaunis kaupunki, jossa tuli myös muutaman kerran kesän aikana käytyä. Sieltä oli parin tunnin matka Geirangeriin. Matkan kestoa lisäsi kaksi lauttaa, jotka onneksi liikennöivät kesäaikaan tosi hyvin. Muistaakseni noin klo 7-22.

Sumuinen Ålesund näköalapaikalta katsottuna. Kaunis kaupunki!

Olihan Geirangeriin saapuminen aluksi aikamoinen shokki. Asuin söpössä, pienessä mökissä kolmen työkaverini kanssa. Meillä oli tietysti omat huoneet ja muutenkin asuminen sujui hyvin. Näin kotini ikkunasta työpaikkani eli työmatkaan ei onneksi mennyt aikaa kuin minuutti.

Hotell Geiranger on tuo keskellä oleva moni-ikkunainen rakennuskompleksi. Hotellissa on noin 150 huonetta ja kaksi ravintolaa.

Itse työ oli ihan kivaa ja sain monipuolisia työtehtäviä. Pääasiassa siivosin hotellihuoneita, pesin pyykkiä, silitin, imuroin hotellin pitkiä käytäviä, tiskasin, kannoin asiakkaiden laukkuja ja pääsin myös tarjoilemaan buffet-ravintolaan. Kesän loppupuolella olin myös paikallisessa leipomossa töissä. Töitä oli noin 7 tuntia per päivä kuutena päivänä viikossa, loppua kohden tein vähän enemmänkin töitä. Vapaapäivinä teimme usein yhdessä retkiä lähialueille, hotellilla oli yksi auto, jota sai lainata. Työkavereihin tutustui onneksi helposti. Hotellillamme oli noin 50 työntekijää mm. Liettuasta, Puolasta, Tšekeistä, Ruotsista, Suomestakin viisi, Espanjasta, Bulgariasta, Ranskasta, Unkarista ja jopa Perusta asti. Vain kolme työntekijää oli Norjasta, joten norjan kielenoppiminen jäi aika vähälle. Onneksi pääsin sentään ruotsia puhumaan. Yleinen työkieli oli englanti.

Läheinen kylä, jossa tehtiin mm.vuohenjuustoa. Vuohet, lehmät ja hevoset saivat kulkea täällä vapaina.

Töitä riitti ihan mukavasti, vaikka olin odottanut vielä pitempiäkin päiviä. Välillä vapaa-aika tuntui aika pitkältä, varsinkin jos työajat menivät ristiin kavereiden kanssa. Kävin paljon lenkkeilemässä ja vaeltelemassa Geirangerin kauniissa luonnossa. Hotellilla oli myös pieni kuntosali. Lisäksi meille järjestettiin toisinaan yhteisiä illanistujaisia ja juhlia, jotka piristivät mukavasti. Uimaankin pääsi, mutta vesi oli todella kylmää koko kesän – ainakin omasta mielestäni. Sää oli melko samanlainen kuin Suomessa, vähän enemmän olisin kaivannut aurinkoa.

Geirangeriin tuli turisteja lähinnä Kiinasta, Japanista, Intiasta, Pakistanista, Israelista ja myös jonkun verran Ranskasta ja Saksasta. Vain muutamaan suomalaiseen turistiin tuli törmättyä. Suurin osa turisteista oli 50+ ikäluokkaa. Suuret risteilyalukset kuljettivat turistiryhmiä paikasta toiseen, ja Geirangerissa viivyttiinkin yleensä vain yksi yö.

Kaiken kaikkiaan kesäni Norjassa oli hieno kokemus. Näin paljon uusia paikkoja ja tutustuin ihaniin ihmisiin ympäri maailmaa. En aio palata takaisin Geirangeriin ensi kesänä, niin kuin monet muut tekevät. Jotkut käyvät siellä jo 10.vuotta tekemässä kesäsesongin töitä. Ymmärrän että köyhemmistä maista tuleville ratkaisevana tekijänä siinä on raha. Palkkahan oli hyvä, vaikka verotus oli myös tosi hurja. Veroprosentti Norjassa oli 35 % ilmeisesti kaikille (palautuksia odotellessa!) Palkkaa hotellissa työskentelystä sai noin 147 kruunua per tunti.

Geirangerissa oli lukuisia kauniita vesiputouksia. Luonto oli sanoinkuvaamattoman kaunista.

Suosittelen ehdottomasti nordjobbaamaan lähtemistä! Itse olin aika pitkän ajan nordjobbaamassa, mutta töihin voi hakea vain alle pariksikin kuukaudeksi. Hakeminen on helppoa ja paikan päällä minua oltiin vastassa, asunto järjestetty ja lisäksi hotellista sai ruuat. (Asunto ja ruoka maksoi kuukaudessa noin 300 euroa, tämä tietysti vaihtelee paikasta riippuen). Rahaa ei siis välttämättä mennyt paljoakaan, ellei halunnut syödä/juoda ravintoloissa. Oluttuoppi maksoi muistaakseni 60-80 kruunua paikasta riippuen, eli siihen sai halutessaan palamaan paljonkin rahaa, heh. Geirangerissa oli noin viisi pubia/ravintolaa, joissa välillä oli esiintyjiäkin tai jotain erityistä ohjelmaa.

Hotell Geirangerista saa lisätietoa halutessaan: http://www.hotel-geiranger.no/

Minulle saa myös laittaa kysymyksiä nordjobbaamisesta tai mihin vain siihen liittyvästä joko sähköpostin taritahh@hotmail.com tai Facebookin kautta.

Mukavaa kevään odottelua!
Tarita Tammi