Skandican alumni-ilta 21.1.2019

Kokoonnuimme Turku-saliin kuulemaan meillä opiskelevien ja meiltä jo valmistuneiden Skandien kokemuksia työelämästä, vaihto-opiskelusta ja kieliharjoittelusta. Tapahtuma oli suunnattu ensimmäisen vuoden opiskelijoille, sillä se järjestettiin osana Pohjoismaisten kielten aloituskurssia. Illan aikana saimme paremman käsityksen esimerkiksi siitä, mitä työllistymismahdollisuuksia meillä tulevaisuudessa voisi olla, ja miten voisimme tehdä kesätöitä harjaannuttaen samalla ruotsin kielen taitoamme.

Ensimmäisenä puhujana kuulimme Hanna Salorantaa, joka on valmistunut Turun yliopistosta, pohjoismaisen filologian (nykyisin pohjoismaiset kielet) oppiaineesta vuonna 2012. Sivuaineinaan hän on opiskellut saksaa, suomen kieltä ja kirjallisuutta, sekä suorittanut pedagogiset opinnot. Opetusharjoittelussaan Turun Normaalikoulussa Saloranta oli opettanut lapsia ja nuoria, mutta päätyi ensimmäisen työpaikkansa Boyling Oy:n kautta opettamaan enimmäkseen aikuisia. Sittemmin hän on opettanut ruotsia muun muassa Paasikivi-opistossa, Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa sekä Turun yliopiston Kieli- ja viestintäkeskuksessa.

Saloranta kertoi meille yliopisto-opintoihin kuuluvasta pakollisesta virkamiesruotsista, jonka muita aineita opiskelevat käyvät osana opintojaan, mutta joka hyväksiluetaan meidän oppiaineessamme automaattisesti, kun opiskelija on edennyt opinnoissaan riittävän pitkälle. Lisäksi Saloranta kertoi vaihtokokemuksistaan Tukholmassa, sekä ajastaan Skandica ry:n puheenjohtajana. Hänen opiskeluaikanaan on järjestetty muun muassa Skandican 40-vuotisjuhlat.

Toisena kuulimme viime keväänä Uppsalan yliopistossa vaihdossa ollutta viidennen vuoden opiskelijaa Ronja Laaksosta. Hän oli lähtenyt vaihtoon, koska kynnys puhua ruotsia oli ollut suuri, ja vaihdossa hän oli oppinut käyttämään ruotsia käytännössä. Saimme kattavan kuvauksen siitä, miten vaihtoon haetaan, ja mitä esimerkiksi vaihdosta palatessa tulee muistaa. Laaksonen kertoi myös Uppsalasta kaupunkina ja antoi käytännön vinkkejä esimerkiksi polkupyörän ostamiseen. Mieleen jäivät muun muassa Nationit, jotka ovat Uppsalan yliopiston osakuntia, ja järjestävät esimerkiksi Gasquet-tapahtumia, jotka ovat hieman hienompi versio meidän sitseistämme. Laaksosen positiiviset kokemukset vaihto-opiskelusta innostivat meitä keskustelemaan siitä, mihin itse haluaisimme lähteä vaihtoon.

Viimeisenä saimme kuulla Wera Kunnaksen kesätyökokemuksesta Ahvenanmaalla. Kunnas oli suorittanut pohjoismaisten kielten opintoihin kuuluvan kieliharjoittelunsa tarjoilijana hotelli- ja kongressikeskus Havsviddenin ravintolassa Getassa. Työpaikan hän oli saanut Nordjobbin kautta. Saimme kuulla hyödyllistä tietoa hakuprosessista, kuten esimerkiksi, mitä Kunnas oli kirjoittanut motivaatiokirjeeseensä hakuvaiheessa. Kunnas kertoi myös, millä muilla tavoin kieliharjoittelun voi suorittaa. Kyseessä on vähintään neljän viikon työ-, opiskelu- tai harjoittelujakso Ruotsissa, jossakin toisessa Pohjoismaassa tai Ahvenanmaalla. Myös asepalvelus Dragsvikissä hyväksiluetaan, sekä 25 opintopistettä esimerkiksi JOO-opintoja Åbo Akademilla.

Ilta oli kaikin puolin antoisa ja mielenkiintoinen. Oli mukavaa kuulla sekä työ- että opiskelukokemuksia meitä pidemmällä olevilta opiskelijoilta ja jo valmistuneelta ruotsinopettajalta. Ilta selkeytti omia suunnitelmiamme ja toiveitamme esimerkiksi tulevaisuuden työskentelymahdollisuuksia ajatellen. Oli myös mukavaa kuulla, että kesän voi viettää vaikka kauniissa maisemissa töitä tehden ja samalla pohjoismaisten kielten opintoja edistäen.

 

Tekstin kirjoittivat ensimmäisen vuoden opiskelijat Amanda Grönroos ja Severi Vuori

 

Skandican alumni- ja infoilta 22.01.2018

Skandica järjesti maanantaina 22.1. jo perinteeksi muodostuneen alumni-illan, jonka tarkoituksena on tuoda kuuluviin erilaisia työkokemuksia  ja -mahdollisuuksia, joita pohjoismaisten kielten oppiaineesta valmistuminen on tarjonnut ja tulee mahdollisesti tarjoamaan. Tänä vuonna illan aikana kuultiin myös kokemuksia kieli- ja työharjoittelun suorittamisesta eri Pohjoismaissa. Alumni- ja infoilta järjestettiin tänä vuonna Kampuskappelissa.

Illan ensimmäinen puhuja oli vuonna 2008 valmistunut Skandican puheenjohtajanakin toiminut Marika Salko-Aho. Hän aloitti opintonsa vuonna 2003, eli hän valmistui viiden vuoden tavoiteajassa! Hän oli opintoaikoinaan myös Humanitas-aktiivi ja mukana mm. TOPN:n ja Pohjola-Nordenin toiminnassa.

Marika opiskeli pääaineenaan pohjoismaista filologiaa ja sivuaineinaan poliittista historiaa, valtio-oppia ja liiketaloutta. Hän suoritti vaihto-opintoja jopa kaksi kertaa, Göteborgissa yhden lukukauden ajan ja Uppsalassa 2 kuukauden ajan. Uppsalassa Marika kirjoitti graduaan suomalaisten opiskelijoiden kielitaidon paranemisesta.

Valmistumisen jälkeen Marika on työskennellyt eri yrityksillä ja erinäisissä tehtävissä. Hän työskenteli mm. silloisen Finnlinkin (nyk. Finnlines) ruotsinkielisenä puhelinasiakaspalvelijana, Soneralla vuorotteluvapaasijaisena, Islannissa Suomen lähetystyö-harjoittelijana, Norjassa puhelinasiakaspalvelijana sekä henkilöstöhallinnossa ManPower:n palveluksessa.

Islannin hyväksi puoleksi Marika mainitsee henkilöstöhallinnon ja huonoksi puoleksi hiljaisuuden. Hyväksi puoleksi työskentelystä Norjassa mainitsee Marika kielitaidon.

Työ Norjassa puhelinasiakaspalvelijana alkoi muuttua yksitoikkoiseksi ja Marika alkoi etsimään töitä Suomesta. Hän saikin työpaikan AREVAlta Olkiluodosta rakennusprojektin assistenttina. Viiden työvuoden aikana hän eteni assistentista HR-koordinaattoriksi, jolloin hän hoiti mm. tuntiraportointia, palkanmaksuja ja rekrytointeja ja toimi työterveyshuollon yhteyshenkilönä. Hän hoiti myös yhtiön ulkomaisten työntekijöiden asioita.

AREVAn jälkeen vuonna 2015 Marika siirtyi Radiometerin palvelukseen Turkuun 1,5 vuoden määräaikaiseen työtehtävään. Yritys on tanskalainen ja pestiin haettiinkin kansainvälistä ja kielitaitoista työntekijää.

Vuosi sitten Marika siirtyi töihin Opteamille rekrytointiprojektiin, jossa hänellä oli ensimmäistä kertaa omia alaisia. Hän ja hänen tiiminsä vastasi rekrytoitujen perehdytyksestä, koordinoinnista ja yhteydenpidosta työntekijöiden ja yrityksen välillä. Hän oli töissä heinäkuun puoleen väliin asti, jonka jälkeen jäi äitiyslomalle.

Marika mainitsee opintojen laajuudesta olevan hyötyä (sivuaineet), sekä kansainvälisyydestä jo opintojen aikana (NordJobb, Nordkurs). Ajattelun avaruus ja ennakkoluulottomuus vievät myös pitkälle. Myös ainejärjestötoiminnasta on ollut hyötyä; järjestötoiminnasta saa jo alustavan käsityksen henkilöstöhallinosta ja sen eri ”palasista”. Marika mainitsee myös nöyryyden ja valmiuden tehdä ennakkoluulottomasti ”mitä vain”, sillä unelmatyöhön harvoin pääsee suoraan valmistumisen jälkeen.

Illan toisena alumnipuhujana oli pohjoismaisten kielten projektitutkija Veijo Vaakanainen. Vuonna 2016 valmistunut Veijo opiskeli pääaineenaan pohjoismaisia kieliä ja sivuaineinaan saksaa, latinalaista filologiaa sekä suoritti opettajan pedagogiset opinnot. Veijo on kirjoittanut gradun sekä pohjoismaisista kielistä sekä saksasta. Helmikuusta alkaen Veijo työskentelee Svenska kulturfondenin apurahalla.

Myös Veijo on ollut (ja on yhä) Skandica-aktiivi ja on toiminut mm. koulutuspoliittisena vastaavana. Edunvalvontaa hän on jatkanut tohtorikoulutettavan asemassa ja onkin mukana erilaisissa työryhmissä.

Opetus- ja tutkimushenkilökunnalla vuosittainen kokonaistyöaika on 1624 tuntia, mutta työaikoja ei ole sen tarkemmin määritelty (poikkeuksena tietenkin lehtorit ja opettajat: luennot).

Vapaus vaatii myös suurta itsekuria.” – Veijo Vaakanainen

Tutkimuksen tekoon liittyy paljon muutakin kuin tutkimista; mm. tutkimusaineiston keruu, sen analysointi, koodaaminen ja  strukturoiminen sekä taustatietojen tallentaminen sähköiseen muotoon. Veijon työssä käytössä on Excelin ja Wordin lisäksi ScriptLog -niminen ohjelma, jonka avulla tutkijat pystyvät seuraamaan tutkimuksessa käytettävien tekstien kirjoittamisprosessia. Veijon työtehtäviin kuuluu myös lähdekirjallisuuden etsiminen ja aineistohaku sekä hankkeen nettisivujen luominen ja päivittäminen.

Projektitutkijan työn eri puolista Veijo mainitsee itsenäisyyden, oma-aloitteisuuden, pitkäjännitteisyyden ja vastuuntunnon. Tutkijan työ vaatii myös hyviä IT-taitoja, organisointikykyä ja tarkkuutta, sekä ajanhallinta- ja vuorovaikutustaitoja. Tutkijan työssä englannin kielellä on suuri asema; tietelliset tekstit ja artikkelit ovat usein kirjoitettu englanniksi.

Illan info-osion puhujina olivat Piia Aidantausta, Tarita Tammi, Henrik Hurme ja Eeva Markkanen. He kertoivat kieliharjoittelukokemuksistaan eri Pohjoismaissa ja Ahvenanmaalla. Piia kertoi myös työharjoittelun suorittamisesta.

Piia suoritti kieliharjoittelunsa kirjoittamalla raportin jo ennen opintojen alkua tehneestään au-pair työstä Norjassa. Työharjoittelunsa hän suoritti yliopiston opiskelijahakijapalveluissa. Piia kertoi illan aikana myös NordKurssista Islannissa, jossa hän oli opintojensa aikana.

Islanti – Piia

Tarita kertoi NordJobb -kokemuksistaan Norjassa, Henrik Ruotsissa ja Eeva Ahvenanmaalla.

Geiranger – Tarita
Tukholma – Henrik
Kökar – Eeva

_______________________________________________________________________________________________

Tips för sökande:

NordKurs: kurssille hyväksytyt saavat stipendin, joka kattaa asumisen ja lennot. Asuminen järjestetään; yhteinen asunto, omat huoneet tai jaettu huone. Usein 3 viikkoa, Islannissa 4 viikkoa.

NordJobb: organisaatio hoitaa hakemuksen lähettämisen työnantajille ja toimittaa mahdollisen työpaikan tullen tarvittavat tiedot. Työpaikan vastaanottamisen jälkeen työnantaja on vastuussa mm. työsopimuksen kirjoittamisesta. NordJobb auttaa asunnon hankinnassa, mutta ole myös itse aktiivinen!

_______________________________________________________________________________________________

Kiitos kaikille illan puhujille ja mukana olleille! 🙂

– Henrik

Min sommar 2017 i Stockholm

// Näin alumni- ja infoillan lähestyessä ja jo käynnissä olevan NordJobb:n ja lähestyvän Nordkurs:n haun johdosta aloitamme Skandican blogissa uuden juttusarjan, jossa jo kieliharjoittelun suorittaneet kirjoittavat omista kokemuksistaan Pohjoismaissa (ja Ahvenanmaalla)! //

Ensimmäisenä vuorossa nordjobbaaminen Ruotsissa, Tukholmassa! Varsågoda!

Min sommar 2017 i Stockholm

Suoritin oman kieliharjoitteluni Ruotsissa, Tuhkolmassa viime kesänä, kesä- ja heinäkuun ajan. Työskentelin kotihoidossa henkilökohtaisena avustajana/kotihoidon työntekijänä (’omsorgspersonal’) FSB Finsk hemtjänst nimisessä yrityksessä. Yritys on jo pitkään työllistänyt suomalaisia kesätyöntekijöitä, mutta myös suomalaisia/suomenkielisiä työntekijöitä; yrityksen asiakkaisiin kuuluu useita ruotsin-suomalaisia kaksikielisiä ja suomenkielisiä asiakkaita. Itse työskentelin Vällingby-konttorissa Vällingby-Vinsta -alueella.

Hain NordJobb:n kesätyöpaikkaa jo vuoden 2017 alussa, mutta sain työtarjoukseni vasta toukokuun puolessa välissä. NordJobb oli kylläkin välittänyt hakemukseni eteenpäin, mutta itse työnantajan vastausta sai odottaa. (OBS! NordJobb välittää hakemuksen ja mahdollisen työnpaikan löydyttyä työtarjouksen, työnantaja vastaa työsopimuksesta, palkkauksesta tms.) Myöhäisestä työtarjouksesta huolimatta en miettinyt sekuntiakaan, vaan otin työpaikan heti vastaan! Kuun loppupuoli menikin asunnon etsimisessä, SINK-hakemuksen täyttämisessä/lähettämisessä (Skatteverket)  ja muiden kesään ja muuttoon liittyvien asioiden hoidossa. Asunnon suhteen minulla kävikin tuuri; löysin hyvän vuokrahuoneen hyvältä alueelta! Muutin 27. toukokuuta Ursvikiin, Syndbybergiin, joka sijaitsee noin 10 kilometriä Tukholman ydinkeskustasta. Työt aloitin sitten 1. kesäkuuta.

Työ kotihoidon työntekijänä sisälsi kaikkea mahdollista; huolehdin asiakkaiden henkilökohtaisesta hyvinvoinnista, viihtyvyydestä, ruokailuista, kauppaostoksista ja kodin siisteydestä. Työskennelläkseen kotihoidossa ei tarvinnut mitään erikoista koulutusta, sillä työtehtävät olivat ”haastavuudeltaan” melko helppoja ja jokapäiväisiä. Luottamus oli kotihoidossa ainoa asia, joka vaadittiin jokaiselta työntekijältä; kotihoidon työntekijät huolehtivat yleisten työtehtävien lisäksi asiakkaiden avaimista sekä lääkityksestä, ravitsemuksesta sekä rahoista, jos työtehtävänä oli kaupassakäynti (’inköp’) tai lääkkeiden haku apteekista.

Työpäivät olivat kovin vaihtelevia, aina riippuvaisia asiakkaista. Asiakkailla oli eri pituisia ja sisältöisiä vierailuja (’besök’) päivästä riippuen. Jokainen työpäiväni alkoi kahvikupillisella ja päivän asiakkaiden vierailuihin tutustumisella; mitä tarvitsee ottaa toimistolta mukaan (esim. kauppakassi, asiakkaan pankkikortti, hoitovälineitä, ruoka-annos tms.), kuinka monta vierailua päivän aikana on, kuinka monta avainta täytyy ottaa aamulla mukaan jne. Toimistolta sai päiväksi työpuhelimen käyttöönsä, jonka kautta kirjauduttiin Avista -nimiseen sovellukseen, josta sitten näki oman työpäivänsä (’schema’) ja asiakkaiden tiedot. Sovelluksen käyttö helpotti työntekoa, sillä sitä kautta näki oman päivän lisäksi sen, ketä muita oli töissä ja kenenkin asiakkaan luona, kenellä ja missä asiakkaiden avaimet olivat jne. Avaimille oli toimistolla oma kaappinsa, josta joka aamu asiakkaan vieralun hoitava työntekijä sitten otti avaimen ja ”latasi” sen sovelluksen kautta itselleen/oman nimensä alle. Tätä kautta muut työntekijät näkivät kenellä kunkin asiakkaan avaimet olivat. Avaimet palautettiin päivän aikana tai päätteeksi takaisin toimistolle ja kaappiin; avain kirjattiin ns. avainkaappipuhelimelle (’nyckelskåp’).

Vaikka osa asiakkaista oli suomenkielisiä, oli työkieli pääsääntöisesti ruotsi. 75 prosenttia vakituisista työntekijöistä olivat täysin ruotsinkielisiä, samoin ryhmänjohtaja (’gruppchef’) sekä työntekijä-vastaava (’bemanningsansvarig’). Myös kaikki dokumentointi kirjoitettiin ruotsiksi (dokumentointi asiakkaista, heidän lääkityksestä, jne.).

Työsuhteeni aikana kohtasin muutamia vaativampia kielellisiä tilanteita asiakkaideni kanssa; syynä suomenruotsalainen murteeni. Vaikka osa asiakkaistani oli suomenkielisiä tai -taitoisia (joiden kanssa ei kielellisiä ongelmia tullut vastaan), oli suurin osa asiakkaista ruotsinkielisiä ja kotoisin Ruotsista, eikä heillä ollut minkäänlaista suomen kielen taitoa tai käsitystä suomenruotsissa esiintyvistä sanoista/sanonnoista. Aluksi oli vaikea vältellä suomenruotsin sanoja, kuten sanaa roskis tai suomenruotsissa enemmän esiintyviä sanontoja/tapoja, kuten pikkusanoja ju, väl, aj ja nog.

Kesän aikana vierailin Kuninkaanlinnassa ja Drottningholmin linnassa. Myös NordJobb järjesti joitakin tapahtumia, kuten piknikkejä, kesätapaamisia ja brunsseja eri puolilla Tukholmaa.

 

Kuninkaanlinnan aula.

 

Drottningholmin linna.

 

Skinnarviksbacken.

 

Ilman tätä karttaa en olisi selvinnyt kesää. Asuin Hallonbergin ja Rissnen asemien välissä. Konttori sijaitsi lähellä Vällingbyn asemaa. Aamuisin menin bussilla Hallonbergin asemalle, sieltä metrolla sinistä linjaa ”mot Kungsträdgården” Fridhemsplanille ja vaihdoin siellä vihreälle linjalle ”mot Hässelby strand” ja jäin pois Vällingbyn asemalle.

Kesätyö Tukholmassa oli minulle kokemus, ja olisin todennäköisesti ilman pohjoismaisten kielten pakollista kieliharjoitteluakin jossain vaiheessa elämääni lähtenyt nordjobbaamaan Ruotsiin! Suosittelen nordjobbaamista jokaiselle skandille ja nordistille!

 

Mvh,

 

Henrik

Nordjobb – Norja

// Skandica julkaisee blogissaan hallituksen jäsenten kirjoittamien tekstien lisäksi myös mielenkiintoisia vieraskynäkirjoituksia. Tavoitteenamme on tarjota kattava arkisto julkaisuja, joista nykyiset ja uudet skandit voivat ammentaa vinkkejä opiskeluun ja työelämään. Mikäli haluat avata sanaisen arkkusi pohjoismaisten kielten opiskelijoita kiinnostavasta aiheesta, ota yhteyttä hallitukseen sähköpostitse skandica-hallitus@lists.utu.fi, kaikki kirjoitukset ovat tervetulleita! Ohessa Tarita Tammen kokemuksia Nordjobbista viime kesältä 2016 //

Tasan vuosi sitten hain http://www.nordjobb.org/fi/- sivuston kautta kesätöitä. Olin hakenut nordjobbaamaan jo aiemminkin, mutta tällä kertaa onnisti ja sain ensin kutsun Skype-haastatteluun, jonka jälkeen minulle tarjottiin töitä Norjan Geirangerista.

Työtarjouksen jälkeen otin selvää Geirangerista enemmän. Kyseessä on pienen pieni kylä keskellä Norjan kaunista luontoa. Kylää ympäröivät kauniit vuonot ja se sijaitsee meren rannalla. Kylässä asuu vakituisesti vain 250 asukasta, mutta kesäsesongin ajaksi sinne muuttaa noin tuhat työntekijää, sillä noin 700 000 turistia käy Geirangerissa joka kesä. Geirangervuonot on listattu UNESCO:n maailmanperintolistaan vuonna 2005, joten kyseessä on tosiaan erityinen ja kaunis paikka.

Itse olen kaupunki-ihminen ja pohdin pitkään, miten mahdan viihtyä noin pienessä paikassa melkein neljä kuukautta. Onneksi kuitenkin lähdin!

Geirangerin ”keskusta” näkyy tuolla alhaalla meren rannalla. Yksittäisiä taloja oli toki siellä sun täällä vuorilla.

Lentoni lähimpään isoon kaupunkiin Ålesundiin oli toukokuun lopulla. Ålesund on Turkua hieman pienempi, kaunis kaupunki, jossa tuli myös muutaman kerran kesän aikana käytyä. Sieltä oli parin tunnin matka Geirangeriin. Matkan kestoa lisäsi kaksi lauttaa, jotka onneksi liikennöivät kesäaikaan tosi hyvin. Muistaakseni noin klo 7-22.

Sumuinen Ålesund näköalapaikalta katsottuna. Kaunis kaupunki!

Olihan Geirangeriin saapuminen aluksi aikamoinen shokki. Asuin söpössä, pienessä mökissä kolmen työkaverini kanssa. Meillä oli tietysti omat huoneet ja muutenkin asuminen sujui hyvin. Näin kotini ikkunasta työpaikkani eli työmatkaan ei onneksi mennyt aikaa kuin minuutti.

Hotell Geiranger on tuo keskellä oleva moni-ikkunainen rakennuskompleksi. Hotellissa on noin 150 huonetta ja kaksi ravintolaa.

Itse työ oli ihan kivaa ja sain monipuolisia työtehtäviä. Pääasiassa siivosin hotellihuoneita, pesin pyykkiä, silitin, imuroin hotellin pitkiä käytäviä, tiskasin, kannoin asiakkaiden laukkuja ja pääsin myös tarjoilemaan buffet-ravintolaan. Kesän loppupuolella olin myös paikallisessa leipomossa töissä. Töitä oli noin 7 tuntia per päivä kuutena päivänä viikossa, loppua kohden tein vähän enemmänkin töitä. Vapaapäivinä teimme usein yhdessä retkiä lähialueille, hotellilla oli yksi auto, jota sai lainata. Työkavereihin tutustui onneksi helposti. Hotellillamme oli noin 50 työntekijää mm. Liettuasta, Puolasta, Tšekeistä, Ruotsista, Suomestakin viisi, Espanjasta, Bulgariasta, Ranskasta, Unkarista ja jopa Perusta asti. Vain kolme työntekijää oli Norjasta, joten norjan kielenoppiminen jäi aika vähälle. Onneksi pääsin sentään ruotsia puhumaan. Yleinen työkieli oli englanti.

Läheinen kylä, jossa tehtiin mm.vuohenjuustoa. Vuohet, lehmät ja hevoset saivat kulkea täällä vapaina.

Töitä riitti ihan mukavasti, vaikka olin odottanut vielä pitempiäkin päiviä. Välillä vapaa-aika tuntui aika pitkältä, varsinkin jos työajat menivät ristiin kavereiden kanssa. Kävin paljon lenkkeilemässä ja vaeltelemassa Geirangerin kauniissa luonnossa. Hotellilla oli myös pieni kuntosali. Lisäksi meille järjestettiin toisinaan yhteisiä illanistujaisia ja juhlia, jotka piristivät mukavasti. Uimaankin pääsi, mutta vesi oli todella kylmää koko kesän – ainakin omasta mielestäni. Sää oli melko samanlainen kuin Suomessa, vähän enemmän olisin kaivannut aurinkoa.

Geirangeriin tuli turisteja lähinnä Kiinasta, Japanista, Intiasta, Pakistanista, Israelista ja myös jonkun verran Ranskasta ja Saksasta. Vain muutamaan suomalaiseen turistiin tuli törmättyä. Suurin osa turisteista oli 50+ ikäluokkaa. Suuret risteilyalukset kuljettivat turistiryhmiä paikasta toiseen, ja Geirangerissa viivyttiinkin yleensä vain yksi yö.

Kaiken kaikkiaan kesäni Norjassa oli hieno kokemus. Näin paljon uusia paikkoja ja tutustuin ihaniin ihmisiin ympäri maailmaa. En aio palata takaisin Geirangeriin ensi kesänä, niin kuin monet muut tekevät. Jotkut käyvät siellä jo 10.vuotta tekemässä kesäsesongin töitä. Ymmärrän että köyhemmistä maista tuleville ratkaisevana tekijänä siinä on raha. Palkkahan oli hyvä, vaikka verotus oli myös tosi hurja. Veroprosentti Norjassa oli 35 % ilmeisesti kaikille (palautuksia odotellessa!) Palkkaa hotellissa työskentelystä sai noin 147 kruunua per tunti.

Geirangerissa oli lukuisia kauniita vesiputouksia. Luonto oli sanoinkuvaamattoman kaunista.

Suosittelen ehdottomasti nordjobbaamaan lähtemistä! Itse olin aika pitkän ajan nordjobbaamassa, mutta töihin voi hakea vain alle pariksikin kuukaudeksi. Hakeminen on helppoa ja paikan päällä minua oltiin vastassa, asunto järjestetty ja lisäksi hotellista sai ruuat. (Asunto ja ruoka maksoi kuukaudessa noin 300 euroa, tämä tietysti vaihtelee paikasta riippuen). Rahaa ei siis välttämättä mennyt paljoakaan, ellei halunnut syödä/juoda ravintoloissa. Oluttuoppi maksoi muistaakseni 60-80 kruunua paikasta riippuen, eli siihen sai halutessaan palamaan paljonkin rahaa, heh. Geirangerissa oli noin viisi pubia/ravintolaa, joissa välillä oli esiintyjiäkin tai jotain erityistä ohjelmaa.

Hotell Geirangerista saa lisätietoa halutessaan: http://www.hotel-geiranger.no/

Minulle saa myös laittaa kysymyksiä nordjobbaamisesta tai mihin vain siihen liittyvästä joko sähköpostin taritahh@hotmail.com tai Facebookin kautta.

Mukavaa kevään odottelua!
Tarita Tammi