- Ehdotettu tutkinto-ohjelman runko:
- Erikoistumiskielen opinnot 60 (-75 op) (sis. pro gradu 30 op)
- Tutkinto-ohjelman opinnot 10–20 op
- Opettajan pedagogiset opinnot 35–40 op (aineopinnot tai aineopinnot + 5 op perusopinnoista)
- Tutkinto-ohjelmaan liittyviä haasteita:
- Minimitutkinto:
Aiemmin aineenopettajan pätevyyttä ei ole voinut saada minimitutkinnolla (120 op), vaan pätevyyteen on vaadittu vähintään 140 op (Pääaineen syventävät 80 op + Pedagogiset opinnot 60 op). Opiskelijalla pitää kuitenkin halutessaan voida olla mahdollisuus valmistua opettajaksi minimitutkinnolla, mikä kuitenkin aiheutti suuria haasteita ohjelmarungon suunnitteluun. Jos pedagogiset opinnot olisi sijoitettu kokonaan tutkinto-ohjelmaan, niin erikoistumiskielen opintojen määrä olisi jäänyt todella pieneksi. Pahimmillaan tämä olisi johtanut siihen, ettei tutkinnosta olisi kertynyt 120 op erikoistumiskieltä, mikä on lakisääteinen vaatimus ensimmäisen opetettavan aineen vähimmäisopinnoista. Riski olisi ollut myös siinä, että erikoistumiskielen osuus olisi jäänyt niin pieneksi, ettei tutkinnon suorittavalla opiskelijalla ole valmistumishetkellä opettajan työn edellyttämää kielitaitoa (Jo tällä hetkellä Norssin opettajat ovat kritisoineet henkilökunnalle, ettei opettajaharjoittelijoiden kielitaito ole riittävällä tasolla).
- Pedagogisten sijoittaminen:
Pedagogisista opinnoista osa pitää siis väkisin sijoittaa alempaan tutkintoon, jotta maisterin tutkintoon jäisi riittävästi tilaa erikoistumiskielen opinnoille. Loogisin vaihtoehto olisi tietysti, että perusopinnot sijoitettaisiin alempaan tutkintoon ja aineopinnot ylempään (monet opiskelijat tekevät näin jo nyt, koska kandin tutkinnon saaminen kasaan on usein vaikeaa ilman pedagogisten perusopintoja). Ongelma on kuitenkin siinä, että pedagogiset opinnot ovat yhden vuoden kokonaisuus, joista vain yleisen kasvatustieteen luentokurssit/kirjatentit on voinut suorittaa etukäteen (tällä hetkellä 17 op, jatkossa luultavasti 20 op). Perusopintojen harjoittelua sekä ainedidaktiikan johdantoa ei ole voinut suorittaa ennen pedagogisten vuotta (eli neljättä opiskeluvuotta). Näin ollen perusopintoja ei voida kokonaan sijoittaa kandiin, koska se tekisi kandin suorittamisen kolmessa vuodessa mahdottomaksi. Tästä johtuen meidän oli pakko päätyä malliin, jossa alempaan tutkintoon sijoitetaan 20 op etukäteen suoritettavia kursseja, ja loput 40 op (5 op po + 35 op ao) on osa tutkinto-ohjelman opintoja.
Viime keväänä suunniteltiin myös mallia, jossa pedagogiset suoritettaisiin kahden lukuvuoden aikana siten, että pedagogiset aloitettaisiin kolmantena opiskeluvuotena. Tällöin opiskelijat olisivat tehneet yleisen kasvatustieteen kursseja kolmen ensimmäisen periodin aikana yhtäaikaisesti proseminaarin kanssa. Kolmannen vuoden neljännessä periodissa opiskelijat olisivat sitten suorittaneet johdatuksen ainedidaktiikkaan sekä ensimmäisen harjoittelun. Näin opiskelijalla olisi valmiit perusopinnot kolmantena vuonna ja mahdollisuus suorittaa kandidaatin tutkinto kolmessa vuodessa niin, että pedagogiset olisivat osa sitä. Kesän jälkeen opiskelijat jatkaisivat pedagogisten aineopinnoilla syksyllä sekä keväällä kolmannessa periodissa. Viimeinen harjoittelu päättyisi kolmannen periodin lopussa, minkä jälkeen opiskelija aloittaisi neljännessä periodissa graduseminaarin. Tämän jälkeen opiskelija tekisi viidentenä vuonna loput tutkinto-ohjelman opinnot sekä kirjoittaisi gradunsa ja voisi valmistua viidessä vuodessa.
Tämä malli olisi ollut opiskelijan näkökulmasta hyvin aikataulutettu ja mahdollistanut sekä kandidaatin että maisterin tutkinnon suorittamisen tavoiteajassa. Valitettavasti tämä malli jäi ainoastaan suunnitteluasteelle ideaalimallina, koska Kasvatustieteiden tiedekunnassa ei oltu valmiita muuttamaan nykyistä mallia yhden lukuvuoden aikana suoritettavista pedagogisista opinnoista. Tutkinto-ohjelman rakentamisen kannalta pedagogisten sijoittaminen olikin suurin haaste pitkälti siksi, koska niistä päättää Kasvatustieteiden tiedekunta, ja jos he eivät ole valmiita muutoksiin, meidän pitää yrittää rakentaa paras mahdollinen malli meille tarjotuista palikoista.
- Opintotukikuukaudet:
Opiskelijoiden saama opintotuki on kaksiportainen ja viimeisimpien koulutusleikkauksien jälkeen tukikuukausien määrä on niin pieni, että se aiheutti tutkinto-ohjelman suunnittelulle todella suuria haasteita. 1.8.2017 jälkeen aloittaneilla opiskelijoilla on alemmassa korkeakoulututkinnossa korkeintaan 30 opintotukikuukautta, mikä tarkoittaa, että opiskelijalla on 3 vuotta ja 3 kuukautta aikaa suorittaa alempi korkeakoulututkinto, mikäli opiskelija nostaa tukea 9 kk/lukuvuosi. Mikäli opiskelija on nostanut kesäopintotukea, niin aikaa on vielä vähemmän. Tästä johtuen emme voineet esittää nykyisellä pedagogisten opintojen mallilla tutkinto-ohjelman runkoa, jossa pedagogisten perusopinnot olisivat kokonaan osana kandia.
Toinen opintotukeen liittyvä ongelma on se, että Kela on tiukentanut ohjeitaan kaksiportaisesta opintotuesta. Koska tuki myönnetään ensin kandidaatin tutkintoon, ei opiskelija voi suorittaa erikoistumiskielen syventäviä opintoja tai muita maisterin tutkinto-ohjelmaan kuuluvia kursseja, ennen kuin opiskelija on valmistunut kandidaatiksi. Kandivaiheen tukikuukausia ei saa siis nykyisen ohjeistuksen mukaan käyttää maisterivaiheeseen kuuluvien opintojen suorittamiseen.
- Opiskelijavalinta tutkinto-ohjelmaan:
Työryhmätyöskentelyn aikana puhuttiin paljon siitä, pitääkö opiskelijavalintaa tähän tutkinto-ohjelmaan rajata. Ensisijainen ajatus työryhmätyöskentelyn alkuvaiheessa oli, että tämä ohjelma olisi hyvin työelämäorientoitunut ja että ohjelman valitseminen edellyttäisi pedagogisten opintojen opinto-oikeutta. Aineenopettajaksi valmistuminenhan edellyttää pedagogisten suorittamista, joten ajatuksena oli, että se olisi edellytys tälle tutkinto-ohjelmalle. Tästä kuitenkin luovuttiin suuren vastustuksen vuoksi, koska pedagogisiin valinnasta vastaa Kasvatustieteiden tiedekunta, eikä laitoksella haluttu ”ulkoistaa” meidän tutkinto-ohjelmamme opiskelijavalintaa toiselle tiedekunnalle. Näin ollen kielen oppimisen ja opettamisen tutkinto-ohjelman voi suorittaa myös ilman pedagogisia opintoja. Tällöin opiskelija ei tosin tietenkään saa opettajan pätevyyttä.
Työryhmässä keskusteltiin myös siitä, missä vaiheessa valinta pedagogisiin opintoihin tapahtuisi. Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa ollaan suunnittelemassa mallia, jossa valinta pedagogisiin tapahtuisi jo ensimmäisen vuoden aikana, ja työryhmässä keskusteltiin, pitäisikö meidänkin siirtyä tähän malliin. Opiskelijajäsenenä vastustin tätä, koska ensimmäinen vuosi olisi hyvin todennäköisesti monille opiskelijoille liian aikainen vaihe päättää, haluaako hän suorittaa pedagogiset opinnot. Tästä ajatuksesta luovuttiin myös siksi, koska opiskelijan kielitaito ei luultavasti vielä tässä vaiheessa riittäisi opetusharjoittelussa selviämiseen ja se olisi myös väärin Norssin oppilaita kohtaan, että heillä olisi opettajia, joiden kielitaito ei olisi riittävällä tasolla. Päädyimme siis lopulta siihen, ettei pedagogisten valinnan ajankohtaa muuteta.
- Gradun lyhentäminen ja opintopistemäärän laskeminen:
Kielen oppimisen ja opettamisen tutkinto-ohjelmassa ongelmana on siis pedagogisista johtuen ollut erikoistumiskielen opinnoille jäävät opintopisteet minimitutkinnossa. Gradun opintopistemäärän lyhentäminen kuitenkin helpottaa tätä tilannetta, koska silloin ohjelmaan vapautuu 10 opintopistettä enemmän muihin erikoistumiskielen opintoihin, mikä myös mahdollistaa paremman kielitaidon. Se, onko gradu 40–60 vai 60–80 sivua ei juurikaan vaikuta opiskelijan kielitaitoon, mutta mahdollisuus suorittaa 2 muuta 5 op:n kurssia voi olla ratkaisevaa kielitaidon kannalta. Se myös syventää tulevien opettajien osaamista omalta alaltaan, koska nämä kurssit luultavasti käsittelevät muuta oman erikoistumiskielen alaa kuin opettamista (esim. kielipolitiikkaa, puhuttua kieltä, nuorisokieltä, tekstintutkimusta).
Gradun lyhentäminen ja opintopistemäärän laskeminen helpottaa myös opiskelijoiden valmistumista, koska monilla valmistuminen jää tällä hetkellä kiinni gradusta. Esimerkiksi pohjoismaisista kielistä valmistui viime vuonna vain 2 maisteria ja koko tiedekunnassa on tällä hetkellä kriisi, koska valmistuneiden määrä romahti, mikä uhkaa entisestään leikata rahoitusta. Opiskelijoiden kielitaidon lähtötaso on valitettavasti heikentynyt selvästi viime aikoina, mikä on johtanut siihen, että vanhanmallisen gradun kirjoittaminen ole kaikille opiskelijoille realismia.
60–80 sivun gradu on lisäksi tutkimuksen muotona jo varsin vanhentunut. Nykyään kielitieteellisen tutkimuksen ensisijainen tekstilaji on 20–30 sivua pitkä artikkeli, joten olisi mielestäni väärin vaatia opiskelijoita kirjoittamaan opinnäytteitä, jotka ovat malliltaan jäänne menneiltä ajoilta. Tutkimuksen laatu ja arvostus eivät myöskään ole millään tavalla sidoksissa sivumäärään. Tällä hetkellä joillakin graduntekijöillä on tilanne, jossa heidän tutkimuksena on tieteellisesti korkeatasoinen, mutta aiheesta johtuen siitä ei saa kirjoitettua 60 sivua muuten kuin väkisin lisäämällä tekstiä, jota työ ei kaipaisi. Tällöin vaatimus tietyn sivumäärän täyttymisestä ainoastaan laskee työn arvoa.
Varsinkin opiskelijan tutkinto-ohjelmassa, mutta myös muissa ohjelmissa gradun lyhentäminen on perusteltua, koska myös opinnäytteissä olisi hyvä siirtyä nykyaikaiseen artikkelimaisempaan malliin tutkimustulosten raportoinnissa. Se myös mahdollistaa lisäopinnot erikoistumiskielessä ja siten paremman kielitaidon sekä ennen kaikkea opiskelijoiden nopeamman valmistumisen työelämään.
-Veijo Vaakanainen
Opiskelijaedustaja KKL:n kielen oppimisen ja opettamisen tutkinto-ohjelmatyöryhmässä